Ajatuksiablogi
Oma kehitys pysähtyy, kun tuijottaa muiden polkua
Olen toiminut vuosia pyöräilyyalmentajana, mutta ennen kaikkea olen itsekin ollut oppija ja edelleen olen. Haluan tällä blogikirjoituksella jakaa sinulle yhden tärkeimmistä asioista, mitä olen vuosien varrella oppinut.
Itsensä vertaaminen muihin hidastaa omaa kasvua enemmän kuin yksikään fyysinen este.
Ajatuksia pyöräilijän liikkuvuudesta
Pyöräily on ollut minulle yksi elämän suurimmista tukipilareista. Siis ei pelkästään fyysisen kunnon, vaan myös oman henkisen hyvinvoinnin osalta. Aloitin pyöräilemään yli kymmenen vuotta sitten. Voisi kyllä sanoa, että olin silloin vielä niin sanotusti nuori kissa. Vähän reilusti yli kolmekymppinen ja niin kuin jokainen fiksu nuori nainen aloittaa ilman mitään niin sanottua pyöräilykokemusta alamäkipyöräilystä.
Pyöräilyn syvään päähän yli 30-vuotiaana
Kaikki alkoi siitä, kun muutin omakotitalosta kerrostaloon ja mukaan lähti Minimotocross-pyörä. Kun ei ollut enää tallia mihin laittaa, niin pyörä päätyi keittiöön. Muutaman yön jälkeen sen öljyn ja bensan käry koko asunnossa oli hirveä.